Birman värien periytyminen

Kissojen värien periytyminen on kiinnostanut tutkijoita jo kauan, ja siksi niiden periytyminen tunnetaan varsin hyvin. Birmat ovat naamiokissoja. Naamiogeeni on resessiivinen eli väistyvä. Kissa tarvitsee siis molemmilta vanhemmiltaan naamiogeenin ollakseen naamiokissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että naamiokissat voivat saada vain naamiojälkeläisiä. Sama geeni, joka tekee kissasta naamiokissan, aiheuttaa kissan silmien syvänsinisen värin. Kaikilla naamiokissoilla on siksi siniset silmät. Sinisilmäisiin kissoihin on usein yhdistetty kuurous, nämä kissat ovat usein myös valkeita. Naamiokissoilla on kuitenkin kyse eri geenistä. Niillä silmien sininen väri ei ole yhteydessä kuurouteen.
Neljä geeniä vaikuttavat siihen, minkä värinen kissan naamiosta tulee. Birmat ovat pohjimmiltaan joko ruskeita tai punaisia. Ruskean värin aiheuttaa eumelaniini- niminen väriaine, joka on sidoksissa x-kromosomiin. Eumelaniinin tuottaminen on kissoilla "luonnollisinta". Kaikki kissat eivät kuitenkaan ole ruskeita tai tämän muunnoksia. Toinen väriaine feomelaniini tekee kissasta punaisen. Tämä geeni on sidoksissa x-kromosomiin. Urosten perimä on XY ja naaraiden XX. Merkintä XO tarkoittaa, että x-kromosomissa on perimä feomelaniinille, Xo puolestaan, ettei sitä ole. Näin ruskea uroskissa on XoY ja punainen XOY. Naaraat saavat yhden x-kromosomin molemmilta vanhemmilta. Jotta naaras olisi ruskea, täytyy sen saada tämä geeni molemmilta vanhemmiltaan, ruskea naaras:XoXo. Samoin on punaisen laita, naaras:XOXO. Mitä jos naaras saa toiselta vanhemmaltaan punaisen ja toiselta ruskean geenin? Silloin naaraan perimä on XOXo: kilpikonna. Kilpikonnalla on siis sekä ruskeita että punaisia karvoja. Lähes kaikki kilpikonnakissat ovat naaraita. Joskus syntyy myös kilpikonnauroksia, mutta näiden krosomisto on tavallisuudesta poikkeava. Uroksella voi esimerkiksi olla kaksi x-kromosomia y-kromosomin lisäksi, siis kilpikonnauros: XoXOY. Tällaiset urokset ovat yleensä steriilejä, mutta löytyy myös sellaisia, jotka ovat kykeneviä jatkamaan sukuaan. Emokissan pohjavärillä on siis tämän geenin kannalta enemmän merkitystä. Urosten pohjavärin kun määrää yksistään äidiltä saatu x-kromosomi.
Toinen birman väritykseen vaikuttava tekijä on diluutio, vaalennus. Diluutio periytyy resessiivisesti, sitä merkitään pienellä d:llä. Kissalla voi olla perimä DD, Dd tai dd. Jos kissalla on perimä Dd, se ei ole itse diluutiovärinen, mutta kantaa diluutiota. Kissa, jonka perimä on dd, on itse diluutiovärinen. Diluutio muuttaa ruskean kissan siniseksi (uros:dd-XOY, naaras:dd-XOXO, kilpikonna:dd-XoXO) ja punaisen cremeksi (uros:dd-XoY, naaras:dd-XoXo). Sininen on siis ruskean diluutioväri ja creme punaisen.
Kolmas väriin vaikuttava geeni on suklaa, resessiivisesti perityvä, merkitään b. Kissalla voi olla suklaageenin suhteen perimä BB(ei kanna suklaata), Bb(kantaa suklaata) tai bb(on suklaa). Ruskeasta kissasta tulee suklaa ja sinisestä lila: lilanaamio birma on siis sekä sininen (diluutio dd) että suklaa (bb). Suklaasta ja lilasta on myös kilpikonnamuunnokset. (Suklaakilpikonna bb-DD/Dd-XoXO, lilakilpikonna bb-dd-XoXO) Punaisilla ja cremeillä on samalla lailla suklaaperimää (BB/Bb/bb) kuin ruskeilla ja sinisillä, mutta näiden välillä ei ole sellaista näkyvää eroa kuin ruskean ja suklaan/sinisen ja lilan välillä. Ulkoisesti on siis mahdotonta erottaa "punasuklaata" punaisesta. Punaiset tai cremet kissat ovat fenotyypiltään (ilmiasultaan) punaisia ja cremejä, vaikka niillä olisikin suklaakissan perimä. Punaiset ja cremet kissat voivat saada suklaa-/lilajälkeläisiä, usein niiden oma perimä suklaan suhteen selviää vasta jälkeläisten kautta. Toisaalta suklaan resessiivinen periytyminen tarkoittaa sitä, että mikäli toinen kissan vanhemmista on suklaa/lila, tällöin kissa väistämättä ainakin kantaa suklaata.
Neljäs väriin vaikuttava tekijä on agouti-geeni. Toisin kuin diluutio ja suklaa, tämä geeni periytyy dominoivasti eli hallitsevasti, siksi sitä merkitäänkin isolla A:lla. Agouti-geeni muuntaa kissan naamiota niin, että siihen tulee tabbykuvionti. Kasvoihin raitoja ja M-kuvio, jalkoihin ja häntään raitoja. Kissasta tulee tabby, jos se on saanut ainakin toiselta vanhemmalta agouti-geenin, tabbykuvioisella kissalla voi siis olla joko perimä AA tai Aa. Tasakuvioisella kissalla on perimä aa. Kaksi tasakuvioista kissaa saavat siis vain tasakuvioisia pentuja. Kaikista birman naamioväreistä on olemassa tabbymuunnos. Punaisen ja cremen kohdalla on hankala erottaa toisistaan tabbynaamio ja tavallinen. Kyseisen geenin suhteen on samanlaista kuin suklaankin: voi olla, että se selviää vasta jälkeläisten kautta.
Mielenkiintoista ja huomioitavaa värien periytymisessä:
Suklaa- ja lilanaamioisten (myös suklaa- ja lilatabby) jälkeläisillä on aina vähintään perimä Bb. Jos risteytetään kaksi lilaa, saadaan vain lilanaamioisia jälkeläisiä. Otetaan tästä esimerkkiristeytys. Pentujen emä on siis lilanaamio, perimältään aa-bb-dd-XoXo (SBI c), samoin kuin isä, perimältään aa-bb-dd-XoY. Tarkastellaan pentujen perimää geeni kerrallaan. Agoutin suhteen pennut voivat saada äidiltään vain pientä a:ta, samoin kuin isältään, pentujen perimä agoutin suhteen siis myös aa. Suklaan suhteen äidiltä on mahdollista saada vain pieni b, samoin isältä. Pennuilla on siis perimä aa-bb. Molemmilla vanhemmilla on diluutioperimä dd, pennuistakin tulee siis dd, perimä aa-bb-dd. Pojat saadat äidiltä x-kromosomin ja isältään y-kromosomin. Äidin x-kromosomeissa on ruskean perimä, joten pojat saavat perimän XoY. Tytöt saavat samoin äidiltä Xo-kromosomin, isä, jonka perimä oli siis aa-bb-dd-XoY, voi antaa tytöilleen eteenpäin vain Xo-kromosomin. Näin tytöille tulee siis perimä XoXo. Kun yhdistetään kaikki, saadaan pojat: aa-bb-dd-XoY, tytöt: aa-bb-dd-XoXo.
Taulukko:

emä/isä a b d a b d

a b d aabbdd aabbdd

a b d aabbdd aabbdd

Punaiset ja cremet kissat voivat kantaa suklaata tai olla itse suklaita, eikä sitä näe päällepäin. Punaisten ja cremejen kissojen kasvattaminen on siis varsin mielenkiintoista: jos kissan on ollut mahdollista saada vanhemmiltaan suklaan suhteen perimä Bb/bb, voi punainen/creme kissa saada suklaajälkeläisiä.
Kilpikonnanaamioiset kissat voivat aina saada kilpikonnanaamioisia jälkeläisiä. Jos jotakuta tämä ihmetyttää, niin asia on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen. Kilpikonnalla on punaisen ja ruskean suhteen perimä XoXO. Siis yksi "ruskea x-kromosomi" ja yksi "punainen x-kromosomi". Jos kilpikonna astutetaan uroksella, jolla on punaisen perimä XOY (voi siis olla myös creme), niin tyttöjen on mahdollista saada äidiltä joko Xo (ruskea) tai XO(punainen), isältä nämä saavat "punaisen x-kromosomin", XO. Tyttöjen perimä siis joko XOXO (punainen) tai XoXO (kilpikonna). Taas jos uros olisi ruskea XoY (myös sininen, suklaa ja lila), niin tytöt saisivat isältä "ruskean x-kromosomin", Xo. Nyt tyttöjen perimä olisi joko XoXo (ruskea) tai XoXO(kilpikonna).
Ei ole olemassa punakilpikonnaa ja cremekilpikonnaa, koska nämä värit ovat toisena värinä kilpikonnaväreissä. On ollut järkevämpää nimetä kilpikonnavärit, niin kuin ne nykyisin kuuluvat, kuin että olisi puna- ja cremekilpikonnia. Punaista ja "punasuklaatahan" on mahdoton erottaa toisistaan. Tiedämme kuitenkin, että erilaisia kilpikonnanaamioita on olemassa enemmän kuin kaksi. Ei siis riitä, että erottaisimme toisistaan vain punakilpikonnan ja cremekilpikonnan. Ja kuulostaisi se vähän hassulta, jos kilpikonnavärien nimet kuuluisivat vaikkapa "punaruskeakilpikonna", "punasuklaakilpikonna", "cremesinikilpikonna" ja "cremelilakilpikonna".

Oman birman perimän selvittäminen.
Tämä on hyvä aloittaa katsomalla kissan rekisterikirjaa ja sinne merkittyä väriä. Se kertoo kissan perimästä heti jotain. Oma birmamme on sinikilpikonnanaamio. Sillä on siis ruskean ja punaisen suhteen perimä XoXO=kilpikonna. Diluution suhteen dd, koska kyseessä ruskean diluutioväri sininen. Elli ei kuitenkaan ole lila, siispä sillä on suklaan suhteen joko perimä BB tai Bb, joko siis kantaa tai ei kanna suklaata. Elli ei myöskään ole tabby, sillä on siis perimä aa. Sinikilppari on siis varsin helppo tapaus. Kun väri on selvillä, jää ainoaksi pohdinnan kohteeksi tuo suklaageeni. Nyt kun kissan väristä ei saa enempää selville, aletaan tutkia kissan vanhempia, mahdollisesti näidenkin vanhempia jne. Ellin emä on punanaamio, sillä voi siis olla suklaan suhteen perimä BB, Bb tai bb. Siitä tiedosta ei siis paljon kostu. Isä taas on lilanaamio, suklaan suhteen perimä bb. Näin ollen Elli on saanut isältään pienen b:n. Koska aiemmin rajattiin vaihtoehdot Ellin suklaaperimän suhteen kahteen: BB tai Bb, saimme nyt vastauksen. Elli siis kantaa suklaata, perimä Bb. Toisaalta tämä kertoo myös Ellin punanaamioäidistä sen, ettei kyseessä ole "punasuklaa", muuten Ellistä olisi tullut automaattisesti lilakilpikonna. Aina oman kissan perimän selvittäminen ei ole näin helppoa. Mutta hauskaa ja hyödyllistä se on. Varsinkin, jos aikoo kasvattaa. Kun vanhempien perimä tai ainakin mahdollinen perimä on tiedossa, voidaan ennustaa, minkä värisiä pennuista tulee, ja laskea eri väreille todennäköisyydet.