Lempinimet: Sirkku, Sirkku-Liisa, Kommando, Musta Makalooni, Kurma, Mähmä
Sukupuoli: kastraattinaaras
Rotu: pitkäkarvainen maatiainen
Väri: mustavalkoinen
Syntynyt: 1.6.2005, Hammaslahti
Kasvattajaperhe: Ihatsut, Hammaslahti
Isä: tuntematon kattimatti
Emo: sininen pitkäkarvainen maatiaskissa Manta

















Ellin oli tarkoitus olla ainoa kissa. Olin suostunut ottamaan ensimmäiseksi lemmikiksemme kissan sillä ehdolla, että seuraava lemmikki olisi sitten koira. Niinpä niin. Itsehän minä olin sitten kyselemässä Ellille kaveria. Siru löytyi ystäväni Niinan perheen luota. Manta oli saanut neljä pentua, joiden joukossa yksi tyttö. Sirun oli ensin tarkoitus jäädä heille, mutta hänestä tulikin meidän kissamme.

Sirulle mietimme yhdessä nimeä, neidin pentunimi kun oli Lilli, eikä minusta rimpsu "Olli, Elli, Lilli ja Tiina" kuulostanut oikein mukavalta. Ihan kuin yhtälössä olisi joku ylimääräinen... Kyllä siitä nimestä keskusteltiinkin, lopulta löytyi molempia miellyttävä vaihtoehto, ja niin Sirusta tuli Siru.

Siru oli aika pelokas ensimmäisinä päivinä uudessa kodissaan. Nekku pelotti ja Elli pelotti ja ihmisetkin pelottivat. Sitkeästi häntä kuitenkin sylissä pidettiin ja Ellinkin kanssa samalla lelulla leikittiin, vaikka Siru leikin lomassa murisikin. Ei siinä kuitenkaan kovin kauaa mennyt, kun Siru hyväksyi Ellin kaverikseen. Ellihän nyt olikin alusta asti sitä mieltä, että "Kivaa, kaveri!". Neitokaisista tuli hyvät ystävät, jotka leikkivät yhdessä, nukkuvat yhdessä ja hoitavat toisiaan. Toki joskus pitää vähän kärhämöidä, mutta yleensä nahistelu on vain leikkimielistä ja kohta jo rymistellään mahdottoman jytinän säestämänä ympäri huushollia.

Siruhan sai jo varsin varhaisessa vaiheessa lempinimekseen Kommando, minkä kyllä ymmärtää, jos vähänkään seuraa neidin touhuja. Bond-leffoista tuttu tunnusmusiikki sopisi Sirun touhujen taustamusiikiksi paremmin kuin hyvin. Jotenkin tuo katti vain liikkuu niin! Vaikka Siru on jo aikuinen leidi ja nykyisin kastraatti, jatkuu meno samanlaisena kuin ennenkin. Jos jostain kuuluu ryminää, on asialla todennäköisesti Siru. Matot ruttaantuvat ja nojatuolit heiluvat, kun tämä katti pinkaisee vauhdilla nojatuolin kautta sohvalle ja sieltä kiipeilytelineeseen ja ehkä verholaudan tai kirjahyllyn päälle. Kun Sirua viiraa, kuuluu usein jostain viekas "kurr!" ja sitten mennään. Siru on pieni actionsankari, josta ei tunnu virta loppuvan. Neidin bravuureihin kuuluu uunin kylkeen hyppääminen vauhdista tai vauhditta ja siitä ponkaiseminen ties mihin suuntaan. Pihalla Siru myös viihtyy paremmin kuin hyvin.

Vilkkaasta sissiluonteestaan huolimatta Siru on todella kiltti ja sosiaalinen kissa, vaikkei kärsivällisyys oikein riitäkään sellaisiin tylsiin toimenpiteisiin kuten kynsien leikkuu tai harjaaminen. Kehrääminen on Sirun mielestä kuitenkin niin mukavaa puuhaa, että sitä täytyy harrastaa usein. Joskus riittää, että kävelee luo ja sanoo Sirun nimen, kun moottori jo käynnistyy. Kommando kaipaa joskus hellyyttä niin kovasti, että juoksee luokse ja hyppää syliin kehräämään. Nekustakin Siru pitää kovin. Nekkua pusketaan ja Nekun ympärillä hyöritään. Palkaksi saadaan sitten märkä pusu milloin minnekin.

Päivisin Siru on enemmän Ollin kissa, mutta yöt menevät tyynylläni tai minun ja seinän välissä nukkuen. Ja sitten kun herää hetkeksi, oli kello mitä tahansa, tulee Siru lähes poikkeuksetta viereen pörisemään. Entä sitten, jos mullat ovat joskus lattialla tai vessapaperirulla tuhottuna, ei Sirua voi kuin rakastaa. Siru on ihanan persoonallinen ja veikeä katti, johon moni on ihastunut.

Suurkiitokset Ihatsun poppoolle tästä sissistä! Erityiset kiitokset Nooralle, joka jaksoi pientä Sirua ja tämän sisaruksia hoivailla ja kanniskella niin, että Sirustakin tuli tällainen yli-ihmisystävällinen katti!