Pyhä birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa. Sillä on siis väriä kasvoissa, jaloissa ja hännässä vartalon ollessa vaalea. Vartalo on ihanteellisimmillaan vaalean kananmunankuoren värinen, mutta siinä sallitaan häivähdys naamion sävyä. Puolipitkäkarvarotuna birmalla on tuuhea kauluri, joka kehystää kasvoja ja hieno puuhkamainen häntä. Myös "villahousut" kuuluvat asiaan. Turkki on laadultaan silkkinen ja pehmeä olematta kuitenkaan villava. Kastraattikissat kasvattavat yleensä vasta parhaan turkin ja turkin paksuus ja pituus vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Toisten birmojen turkki on parhaimmillaan talvella, toisten kesällä. Leikkaamattomilla kissoilla hormonitoiminta vaikuttaa myös turkin kuntoon. Iän myötä turkki voi myös tummua.

Birman pää on pehmeälinjainen. Sen posket ovat täyteläiset ja hieman pyöreät, otsa hieman pyöristynyt. Pää on melko leveä ja vahvaluinen, myös leuan tulee olla vahva.

Profiilissa tärkeää on nenän ja otsan suhde, niiden pitäisi vastata pituudeltaan toisiaan. Profiiliin kuuluu pieni painauma, birmoilla voi olla myös pieni kyömy eli ns. roomalainen nenä. Profiiliin vaikuttaa paljon myös otsa ja leuka. Profiilikuvista toisessa näkyy, millainen otsa birmalla pitäisi olla, ja kolmannessa vahva leuka.


Korvien tulee olla melko pienet ja korvankärkien pyöristyneet. Niiden tulee sijaita riittävän etäällä toisistaan ja hieman vinossa.


Birman silmät eivät saa olla aivan pyöreät, vaan ne ovat hieman ovaalin muotoiset. Väri on sininen, mitä syvempi, sen parempi. Silmät eivät myöskään saa sijaita liian lähellä toisiaan. Silmien muoto ja koko on tärkeä osa birman ilmettä.


Tyypiltään birmat ovat vahvarakenteisia. Niiden vartalon ei kuulu olla kovin pitkä, vaan ulkomuodon tulee olla pikemminkin hitusen tanakka. Jalat ovat vahvat ja melko lyhyet. Urokset ovat tässäkin rodussa suurempia ja massiivisempia kuin naaraat. Häntä on keskipitkä suhteessa vartaloon eli yltää lapojen seudulle. Muodoltaan se on kuin sulka.


Turkki on puolipitkä ja silkkinen, mutta kuitenkin tuuhea. Maskin (naamioväritys, pointit) tulee olla tasainen. Parhaimmillaan se on siis saman sävyinen kasvoissa kuin jaloissa ja hännässäkin. Kilpikonnaväritteisillä kissoilla maskissa tulee näkyä sekä "punainen" (punainen/creme) että "musta" (ruskea/sininen/suklaa/lila) väri. Kontrastin pointtien ja vartalon värin välillä tulee olla mahdollisimman selkeä. Vartalon väri on parhaimmillaan kauniin, tasaisen vaalea.


Birman erikoispiirre ovat valkoiset osat jaloissa eli sukat ja kiilat. Birman tassujen kuuluu siis olla puhtaanvalkoiset. Sukat saavat ylettyä varpaiden tyveen tai jalan niveleen asti, takana sallitaan hitusen korkeammatkin sukat. Takajaloissa sukat jatkuvat jalan pohjassa kiiloina. Parhaimmillaan kiilat ovat ylösalaisin käännetyn V:n muotoiset. Kiilojen ihannekorkeus on 1/2 - 3/4 jalkaterästä, mutta lyhyempiä ja korkeampiakin kiiloja hyväksytään. Kantapään yli kiilat eivät kuitenkaan saa mennä eivätkä ne saa levitä jalan sivuille. Tärkeää on, että etusukat ovat keskenään symmetriset ja takasukat niin ikään. Parhaimmillaan kaikki neljä sukkaa ovat keskenään symmetriset.


Vaikka sukat ja kiilat ovatkin tärkeitä, eivät ne yksinään riitä tekemään birmaa. Ennen kaikkea tyyppi ja ilme, se kuuluisa birmalook, ovat tärkeitä. Erään tuomarin mukaan birma näyttää kuutilta eli vauvahylkeeltä (baby seal), ja se aika hyvin kuvaakin birman ilmettä.


Pyhän birman FIFéssä hyväksyttyjä värimuunnoksia on kaksikymmentä: ruskeanaamio, sininaamio, suklaanaamio, lilanaamio, punanaamio, cremenaamio, kilpikonnanaamio, sinikilpikonnanaamio, suklaakilpikonnanaamio, lilakilpikonnanaamio, ruskeatabbynaamio, sinitabbynaamio, suklaatabbynaamio, lilatabbynaamio, punatabbynaamio, cremetabbynaamio, kilpikonnatabbynaamio, sinikilpikonnatabbynaamio, suklaakilpikonnatabbynaamio ja lilakilpikonnatabbynaamio.

Birman värien periytymisestä voit lukea täältä!